2D Ympäristöt

2D ympäristö grafiikkalla tarkoitetaan kaikkia tekniikoita ja menetelmiä joiden avulla voidaan luoda visuaalisia näkymiä erilaisiin digitaalisiin kaksiulotteisiin ympäristöihin. Tämä kyseinen grafiikan malli esiintyy jatkuvasti kaikkialla virtuaalisissa näkymissä, mutta siitä huolimatta sen ymmärtäminen tarkemmin on erityisen oleellista missä tahansa kaksiulotteisessa grafiikan tuotannossa. Jos projektille määritetään 2D ympäristö niin se toimii myös perustana kaikille muille toteutettaville graafisille omaisuuksille kyseisen projektin parissa. Myös lähes kaikki 3D projektit hyödyntävät 2D ympäristöjä joissakin määrin, vaikka lopputuotteissa sitä ei olisi nähtävillä enään.

Perinteinen etumaasto on lähes jokaisen kaksiulotteisen tasohypplen pohja, jonka päällä pelihahmo esimerkiksi voi liikkua. Tämä yhdistettynä visuaalisesti erilaiseen taustaan muodostaa katsojalle kiintopisteen, jonka avulla hän voi hahmottaa erilaiset liikehdintä mahdollisuudet ympäristössä.

Isometrinen voidaan myös ilmaista samamittaisena termillä, jolla tarkoitetaan näkymää missä ei ole alustavasti keinoa hahmottaa etäisyyttä tai syvyyttä. Etäisyyden tai syvyyden hahmoittaminen voidaan kuitenkin luoda erilaisilla lisäkeinoilla ja täten saadaan ainutlaatuinen näkymä aikaiseksi, joka on luontaisesti abstraktinen.

Tämä perspektiivi on lähes vakio näkymä kun tavoitteena on hahmoittaa ympäristöä mahdollisimman tarkasti ja yksinkertaisesti, myös samasta syystä tätä perspektiiviä käytetään lähes aina karttojen ja pohjapiirrustuksien tuottamisessa. Kuitenkin monissa pelituotteissa tämä perspektiivi toimii myös erinomaisesti sellaisenaan ja sillä voidaan toteuttaa laajoja ympäristö seikkailuja huolimatta siitä miltä horisontti pitäisi näyttää.

Parallaksisella vierityksellä voidaan toteuttaa erilaisia syvyyden hahmottamisia, kun näkymää tarkastellaan jatkuvasti vain yhdestä suunnasta. Lyhyesti ilmaistuna ympäristöön hahmotetaan kerroksia tai tasoja, joiden on tarkoitus visualisoida etäisiä alueita ja kun näkymä alkaa siirtymään niin nämä tasot jotka esittävät kaukaisia alueita liikkuvat suhteessa hitaammin lähimmäisiin näkymiin. Periaatteet tämänkaltaisessa menetelmässä ovat lähes aina samat, vaikka sen toteutustavat voivat useinkin poiketa melkopaljon toisistaan riippuen siitä mistä suunnasta näkymää tarkastellaan.